Fysioterapia perustuu asiakkaan huolelliseen tutkimiseen ja analysointiin. Käytettäessä botuliinipistoshoitoa on fysioterapeuttinen tutkimus hyvä tehdä silloin kun pistoshoito ei vaikuta ja koko oirekuva on esillä. Fysioterapeutin ja pistävän neurologin yhteistyö on tärkeää. Fysioterapialla pyritään tukemaan pistosten vaikutuksia ja autetaan löytämään oikeat pistospaikat.
Tutkimuksista on löydettävissä olevat servikaalisen dystonian eri muodot:
Torticollis/-caput: niska/pää kiertyy oikealle tai vasemmalle
Laterocollis/-caput: niska/pää kallistuu oikealle tai vasemmalle
Anterocollis/-caput: niska/pää kallistuu eteenpäin
Retrocollis/-caput: niska/pää kallistuu taaksepäin
Lateroshift: pää työntyy sivulle oikealle tai vasemmalle
Anteroshift: pää työntyy eteenpäin
Olkapään kohoaminen: oikea tai vasen
Tremor (vapina): jes-jes, ei-ei, symmetrinen tai epäsymmetrinen, säännöllinen tai epäsäännöllinen
Vartalon asennon kompensaatio
Suurimmalla osalla ilmenee useamman muodon yhdistelmä, kuten esimerkiksi laterocollis vasemmalle, laterocaput oikealle, vasemman olkapään kohoaminen ja vapina. Oirekuvan ilmenemistä tutkitaan eri asennoissa: istuessa, seistessä, kävellessä ja makuulla. Liikkeen analyysia tehdään sekä laadullisesti että määrällisesti. Alentunut liikelaajuus tai vaikeus liikkeentuottoon, voi ohjata tunnistamaan dystonian muodon. Yleensä liikkuvuus on alentunut dystonisten lihasten vastapuolella. Havaittavissa voi olla myös lihasten yliaktiivisuutta ja vapinaa.
Resiprokaalisten yläraajojen liikkeen helpottaessa pään keskiasennon ylläpitoa ja vähentäessä vapinaa on kyse stabiilista dystoniasta. Dystonian aktivoituessa käsien liikkeistä on kyse epästabiilista dystoniasta. Stabiilissa dystoniassa yläraajojen liikkeitä voidaan käyttää rauhoittamaan dystonian oireita. Epästabiilin dystonian hoitona ei tule käyttää yläraajojen liikkeitä, mutta terapissa on tarpeen harjoitella yläraajojen käyttöä ilman dystonisten oireiden provosoitumista.
Harjoittelu on hyvä aloittaa asennoista, jossa dystoninen aktiivisuus on hyvin lievää tai sitä ei esiinny lainkaan. Haastavampiin alkuasentoihin kannattaa edetä asteittain. Hyvä väline harjoittelun tukena on peili. Se antaa välittömän palautteen vartalon ja pään asennosta sekä lisää kehotietoisuutta. Pitkään jatkunut pään/niskan virheellinen asento vääristää tunnetta pään keskiasennosta. Motorisen kontrollin harjoite pään asennon parempaan hallintaan voi harjoittaa esimerkiksi ohjaamalla sairastavaa seuraamaan omaa tai terapeutin käden liikettä katseellaan.
Vartalon kiertoliikkeet lievittävät jännitystä, estävät sekundaaristen virheasentojen syntymistä ja niskan virheasennosta johtuvaa jännitystä. Stabiilia dystonian muotoa sairastaville yläraajan heiluriliikkeet, tanssiminen ja jumppapallon käyttö harjoitteissa lievittävät jännitystä.
Harjoittelu tulee tehdä dystonisten lihasten vastapuolelle. Näin ollen, jos potilaalla on servikaalinen dystonia vasemmalla tulee harjoitetta tehdä oikealle (vaihtoehtoisesti oikealle, vasemmalle ja sitten oikealle). Antagonistien aktivointia tehdään vain oikealle. Jos servikaalinen dystonia on oikealla, harjoitetaan liikettä vasemmalle.
Harjoiteltaessa pään keskiasentoa tulee dystonisen puolen vastakkaisen yläraajan olla rentona. Esimerkiksi dystonian ollessa vasemmalle puolella, harjoitetaan pään keskiasentoa pitämällä oikea yläraaja rentona. Pään keskiasentoa voi harjoittaa myös tukemalla päätä eri tavoin tai jos kyseessä on stabiili dystonia, käyttämällä resiprokaalista yläraajojen liikettä keskiasennon löytämiseen.
Vapinan hoidossa olennaista on huomioida, miten vapina ilmenee liikkeessä ja pään ollessa keskiasennossa. Vapinaa hoidetaan pystyasennossa päätä tukien. Stabiilissa dystoniassa vapinaa voi helpottaa yläraajojen resiprokaalisella liikkeellä.
Venyttely lievittää kipua, vähentää dystonista vääntoä ja vapinaa sekä lisää liikkuvuutta. Dystonista vääntöä vastaan ei saa venyttää vaan niskan lihasten tulee olla mahdollisimman rentona venytettäessä.
On tärkeää pyrkiä välttämään nivelten liikelaajuuksien rajoittumista ja säilyttää passiivinen liikkuvuus monipuolisella, yksilöllisellä harjoittelulla. Nivelen ollessa yliliikkuva, on tarpeen tehdä stabilisoivia harjoitteita.
Servikaalisen dystonian hoitoon sisältyy myös vartalon keskiasennon harjoittelu. Luurankolihaksissa saattaa olla vartalon asentoon vaikuttavia muutoksia, jotka eivät johdu dystoniasta, mutta voivat pahentaa dystonista oiretta. Esimerkiksi rintarangan liiallinen kyfoosi voi pahentaa dystonista vapinaa.
Dystoniaa sairastavan voi olla joskus vaikeaa löytää itselleen sopivaa fyysisen aktiivisuuden muotoa. Fysioterapeutin ohjauksesta ja neuvonnasta on usein hyötyä myös liikunnallisen harrastuksen löytämiseen sekä osopivan lepoasennon löytämiseen.